Kevät on tosiaankin  niin pitkällä, että on jo aprillipäivä ja pikkutyttöjen virpomispäivä. Toivottavasti ei "jymäytetä", ainakaan kovin pahasti.
Olen varannut suklaamunia virpojien palkkioksi. Ehkä saan pajunkissoja itselleni pääsiäiskoristeluun. En itse jaksa enää lähteä tarpomaan pajunoksien perään.

Taitaa tulla hyvin hiljainen pääsiäinen, kun lapsetkaan eivät ehdi tulla pitkän matkan takaa tervehtimään. Ymmärrän kyllä, että heilläkin pitää olla oma  elämä, eikä aina meidän "vanhusten"pillien mukaan tarvitse "tanssia".

Itselläni oli jo tämä viikko hiljainen, kun saattelin vanhan tätini haudan lepoon. Kaikki tunteet heräsi häntä kohtaan, koska hän hoiti  meitä , viittä veleäni ja minua äitini kuoltua nuorena. Olin silloin 11v. Vanhin veli oli 15v. ja nuorin 10kk.
Luotsasi meitä yhden vuoden. Sen jälkeen hän meni naimisiin ja perusti oman perheen. Meillä hän sai harjoitella mm. lastenhoitoa. Oli paljolti vastuussa koko huushollista, kun isän piti olla hyvin paljon savotoilla, hankkimassa elantoa suurelle perheelle. Siinä sivussa hoiteli pientä viljejystilaa.

Täti oli isän sisaruksista nuorimmainen. Hän jaksoi paljolti täyttää sen suuren loven, jonka äitini jätti. Hän oli minulle äidin korvike, sekä naisen malli.